110. Maaginen Milla

Heipsan!
Olen alkanut liikuttamaan Millaa aktiivisesti ja suunnitelmia on tulevaisuudelle. En nyt jaksa kummemmin edellisistä ratsastus kerroista kertoa, muuta kuin että koko ajan mennään eteenpäin. Jo nyt Millan mahavyö menee helpommin kiinni ja tiukemmalle ja tyttö jaksaa jopa kävellä kotiin mennessä, kun ekoilla kerroilla tultiin ihmeravikäyntisörsseliä. Varsinkin eilisestä olen todella ylpeä. Oltiin ekaa kertaa maneesissa M:n kaa, eka irtona niin että se seuras mua lähietäisyydeltä käynnissä ja ravissa, noin 30 min irtoilun jälkeen menin selkään ja ratsastelin toisen noin 30 minuuttia. Ratsastaessa pyrin saamaan M:n rentoutumaan, koska se edelleen hieman jännitti maneesia ja varsinkin sen päätyjä. Tein myös paljon voltteja ja ympyröitä rentoutumisen ja pyöristymisen toivossa. Otettiin myös molempiin suuntiin laukan nostot, jotka onnistuivat yllättävän hyvin.

Kuvaaja oli NIIIIIIIIN  mielenkiintonen!

Wroooom wroooom!

Vauhdikasta menoo

Laukkaa ympyrällä

Maneesissa ratsastelun jälkeen keräiltiin kakat ja superjättikusi (ihmekkös vähän oli jäykkä heppa laukassa kun toinen pidätelly varmaan koko päivän) ja lähdettiin ulos kävelemään, suuntana Riviera. Rivis on meidä uusi lempipaikka ja aivan loistava keino viilentää hevosen jalat heti ratsastuksen jälkeen. Kuvaajan mukaan hepan jalat oikein höyrysivät, kun tultiin vedestä. Ensiksi ihan vain käveltiin veteen/vedestä/vedessä ja seisoskeltiin siellä. Millasta seisominen vedessä oli liian tylsää joten se päätti alkaa kaivamaan ja sehän oli hauskaa.

Tää on niin kivaa!

Hetken aikaa kun oltiin kahlattu alettiin tulemaan ravissa ja laukassa Rivieran läpi ja käytiin kahlaamassa vielä myös pidemmällä niin että Millan masu kastu.
VAROITUS! MUN ILMEET ON NIIN KAUNIITA ETTÄ VÄHINTÄÄN PYÖRRYT JOS YRITÄT KATSOA TARKEMMIN!

Laukassa

Yritin kai piiloutua Millan tukkaan tuolta roiskeelta

Syvällä oli jännää

Kahlailun jälkeen lähdettiin menemään takas kotiin päin, mutta poikettiin vielä viereiselle vanhalle banketti paikalle. Ne olivat aluksi tosi pelottava juttu Millalle, mutta kun kuvaajamme Kaisa käveli banketin ylös niin tottahan meijjän Millakin uskalsi! Mentiin banketti ylös neljä kertaa, viimeisellä kerralla Milla olikin jo niin innoissaan niistä että olisi halunnut ravata, mutta ihan turvallisuuden takia pidin M:n käynnissä. Kiipeilyn jälkeen jatkettiin matkaa kotiin ylämäkireitin kautta, mutta ennen kuin edes pääsimme mäen juurelle Millasta tuli hermostunut ja se kuunteli kokoajan ympäritöään ja pysähteli kokoajan. No päätin sitten potkia hepan liikkeelle ja katsoa mitä se noin säikkyy, jotain peuraa vai mitä, kun mäkin kuulin oksien rutinaa? No ei tarvinnut kauas mennä eteenpäin kun tultiin sähkölankojen viereen ja aidan toisella puolen oli lauma hevosia. Siinä vaiheessa mua alko naurattaa kun heppa säikkyy omia lajitovereitaan. Käytiin sitten M:n kanssa aidan vieressä ihmettelemässä heppoja ja sen jälkeen vihdoin päästiin jatkamaan matkaa normaalisti. Suorilla pätkillä ravattiin, koska en halunnut olla kokoajan nykimässä Millaa suusta että se kävelis. Ravattiinkin melkein kotiin astia ja viimeiset vajaa 100 metriä käveltiin. Kun olin saanut M:n kävelemään se todellakin käveli ja vieläpä LÖYSIN OHJIN! Koko sen 100m se käveli löysin ohjin rennosti kotiin ilman ajatustakaan ravista tai edes nopeammasta temmosta. Siksi olen nyt todella ylpeä Millasta!

Noi tyypit tuolla aidan takana oli ihan järkyttävän pelottavii

Paluu maisemat <3

Hörökorva

109. Uittoo ja hyppelöitä

Heipsan!
Sain tälle viikolle ma-to lomaa, joten ostettiin junaliput ja matkustin Kuopioon kaverilleni Veeralle, jota en ollukkaan nähnyt sitten viime kesän. Oli kyllä niin ihanaa nähdä pitkästä aikaa. Veera tuli perheineen (vanhemmat ja sisarukset) hakemaan mua Kuopion juna-asemalta. Jälleennäkeminen oli hupaisa, koko automatka naurettiin ja höpöteltiin oikeen savolaisittain (ai että tää kotimurre tulee aikas hyvin takas kun päivän viettää viäntäjien seurassa).
Oltiin Veeralla perillä puolen 4 aikaan, joten pääsinkin siitä suoraan ratsastamaan, kun Veeran perhe omistaa 4 heppaa; Tarrantella 00 syntyinen puokki tamma, Dani parikymppinen welshponiruuna, Minttu parikymppinen suokkitamma ja Hetkaus myöskin parikymppinen suokkiruuna.

Hetkaus

Ihan ensimmäisenä pääsin joukon nuorimman mutta isoimman, Tellan kyytiin. Ennen kuin haettiin heppaa tarhasta pystytettiin muutama este "kentälle", koska Veera halusin minun hyppäävän Tellalla. Tämähän oli minun toinen kertani kun ratsastin Tellalla kunnolla ja heti esteille.
Noin ison hepan selkään kapuaminen sen jälkeen kun on ratsastanut reippaan vuoden pelkästään ponikokoisilla elukoilla oli aika hassun tuntuista, Tellahan tuntui ihan jättiläiseltä vaikkei sitä loppujen lopuksi edes ole. Alkuun verkkailtiin hieman pidempi heinäisellä pellolla ja pyrittiin saamaan heppaa oikeanlaiseen moodiin ja muotoon.

Alku oli vaikeaa, mutta vähitellen kun osasin olla tarpeeksi jämäkkä, heppa alkoi pyöristymään hetkellisesti ja tuntumaan paremmalle. Jonkin ajan pyörittelyn jälkeen siirryttiin tarhaan jossa esteet olivat meitä odottamassa. Veera opasti minua kokoajan ja kattavasti miten ratsastaa Tellaa oikein. Aloitettiinkin ympyrällä hyppäämisellä, jotta saatiin heppa hereille. Ensin esteet olivat tietenkin pieniä mutta vähitellen niitä nostettiin. Alkuun mulle oli vaikeaa pysyä hypyissä mukana ja esteistuntakin oli sen mukainen (kun en oo päässyt estetunneille vajaaseen vuoteen).  Ympyrähyppyjen jälkeen mentiin (vissiinkin) 2 laukan sarjaa.

Ympyrätehtävältä

Kyllä ois paljon tekemistä mun esteistunnassa, näytän ihan joltaki mäkihyppääjältä.

Nyt ku kädet ois oikein, nii jalat on ku mitkäki sammakon reidet!

Huhhuh! Näin pitkä hyppy tauko on tehny karmeuksia mun istunnalle, siinä siis asia johon mun pitää seuraavaksi alkaa keskittymään. Vaikka mun istunta onkin järkky, niin esteelle lähestymiset ja muut asiat meni hyvin. Muutama lähestyminen ei ollut niin hyvä mutta onneksi Telluska pelastaa. On se niin ihana hevonen.
Tellalla ratsastamisen jälkeen hoidettiin heppa pois ja vietiin se takasin tarhaan ja tarhasta samalla otettiin Dani ja Minttu sisälle. Mä laitoin Mintun ja Veera Danin, no ei niissä paljoa laittamista ollut kun oltiin lähdössä uittamaan hepsuja, suitset vaan niskaan ja menoks.
Siltä uittoreissulta ei valitettavasti oo kuvia, mutta tässä pari toiselta reissulta.

Molemmissa kuvissa Veera ja Minttu.
Uittaminen  meni tosi hyvin ja hauskaa oli, vaikka peppu tulikin kipeäksi Mintun ulkonevan selkärangan takia. Dani meni hyvin veteen ja samoin Minttu, mutta kun Mintulla menee tarpeeksi syvälle se alkaa leikkimään sukellusvenettä. Siinä sitten istut -ei minkään- päällä ja ihmettelet että minne se hevonen hävis, onneksi se ei kuitenkaan tee sitä pitkiä aikoja ja pääkin palaa pinnalle melko nopeaan. Takaisin tallille päin mentäessä laukattiin pitkä ylämäki ja käppäiltiin toinen mäki ja laskettiin hepat suoraan tarhaan. Illalla vielä käytiin kymmenen aikaan uimassa Veeran sisarusten kanssa.

Tiistaina herättiin kahdeksan maissa, syötiin ahmiainen ja heräiltiin rauhassa. Päivä aloitettiin Danin ratsastuksella, luvassa olisi jälleen esteitä. Haettiin kovin vastahakoinen poni tarhasta talliin, varustettiin se ja eikun selkään. Musta tuntu aluksi järjettömältä mennä noinkin pienen ponin (säkä n. 120cm) kuin Dani selkään, mutta kun huomasin sen liikkuvan mielellään ja olevan normaali pirtsakka itsensä huoleni häipyivät.

Aloitettiin verkkaamaan suoraa ns. kentällä ja siirryttiin melko nopeasti ravityöskentelyyn sekä pienelle ristikko sarjalle. Verryttelyksi teimme paljon ympyröitä ja joukon muita sekalaisia kiemuroita, joilla Dani pyöristyikin todella nopeasti. Sarjaa hypättiin ensi alkuun hieman alamäkeen ja sen jälkeen ylämäkeen. Sarja väliin tehtiin välillä kaksi ja joskus kolme laukkaa. Ensimmäiset hypyt alamäkeen näyttivät niin naurettavilta kuvissa, etten edes kehtaa tänne laittaa. Päätäni vielä enemmän sekoitti se, että olin edellisenä päivänä mennyt jättiläis-tar(r)antellalla, jolla on tietenkin niin erilainen hyppy kuin tuollaisella pikkukirpulla. Omasta mielestäni istuntani näyttää Danilla hypätessäni paremmalta kuin Tellalla mennessä, mutta tiedä sitten johtuuko kuvakulmasta vai siitä että oon nyt vaan menny enemmän poneilla.

Aina muutaman onnistuneen sarjan jälkeen nostettiin estekorkeuksia ja loppujen lopuksi päädyttiin kokeilemaan vielä metrinen(?) ihan vain yksittäisenä (alin yllä olevista kuvista). Noin pienellä ponilla isojen esteiden hyppääminen oli mulle jännittävää, koska en oo enne mennyt poneilla noin isoja. Välillä tultiin sarjalle huonosti, koska mulle on jäänyt päälle sellainen inhottava turha varmistelu (oon hypänny aika paljon patistelua tarvitsevilla hepoilla), mutta sain senkin pinttymän edes osittain hinkattua pois kun huomasin että Dani kyllä menee yli ja pelastaa mun tekemät mokat.
Tuon metrisen jälkeen siirryttiinkin jo tekemään loppuverkkaa ja palauttelemaan vanhusta.
Danskun jälkeen mentiin hakemaan tarhasta Minttu ja Hetkaus, joiden kanssa oli tarkoitus lähteä uimaan. Minttu valittiin uimaan ihan vaan siksi että se on hyvä ja varma uimari, koska Hetkaus (jolla mä menin) ei ollut koskaan käynyt uimassa ainakaan Veeralla ollessaan. Uittamaan meidän kanssa lähti Veeran píkkusisarukset, joista vanhempi kuvasi meitä.

Pikku pudotus veteen oli niin pelottava että mun piti taluttaa Hetku rantaan.

Se on niin söpö! <3

Kuten kuvista näkee, kun hepat oli saatu veteen niin uittaminen meni oikein hyvin ja kaikki nauttivat. Hetku yllätti meidät menemällä reippaammin ja rohkeammin uimaan kuin kokeneempi Minttu. Rannalla vietettiin aikaa sellainen tunti ehkä vähän reilu, kun matkaankin meni jonkin aikaa. Valillä vaihdettiin Veeran kanssa heppoja, niin että mä menin Mintulla ja Veera Hetkulla. Muutaman kerran otettiin myös kisaa hepoilla kumpi on nopeemmin rannassa tai kumpi pystyy ravaamaan pidemmälle. On se niin hauskaa yrittää pysyä hepan selässä kun ne menee niin isoa ravia/laukkaa vedessä, nauru oli kyl herkässä.
Kun tultiin takaisin uittamasta, laitettiin hepat tarhaan ja mentiin syömään. Melkein heti syönnin jälkeen päästiin pitämään ratsastustuntia eräälle stadilais tytölle,joka oli jo aijemmin ilmeisesti käynyt kerran Veeran ohjauksessa ratsastamassa. Päätettiin antaa tytölle Hetkaus ratsuksi, koska muut hevoset olivat liikkuneet niin rankasti. Tunnin pidosta ei sen enempää mutta, ihan ok meillä ja sillä meni.
Illemmalla viritettiin hepoille kenttätarhaan irtohypytyskuja, johon sitten haettiin vuorotellen tarhasta heppoja. Taidettiin käyttää este väleinä kolmea ja viittä laukkaa isolle hepalle mitattuna. Eniten aikaa taisi loppujen lopuksi mennä siihen että saatiin heppa kiinni kujasta tulon jälkeen. Tässä kuitenkin vielä muutama onnistunut otos hypyistä.

Irtohyppelyiden jälkeen jätettiin hepat rauhaan ja mentiin sisälle lataamaan kaikki kuvat ja pakkaamaan mun tavarat. Illalla mun vanhemmat tulivat hakemaan mut kotii samalla kun tulivat Itävallasta.