100. Blogin jatko + kuulumiset

Heipsan!
Sain tässä taas innostuksen kirjoitella ja päätin tehdä pienoisia muutoksia blogiin.

- Nimi vaihtuu
- Kirjoitan tänne jatkossa lähinnä päiväkirjan tapaisesti ratsastuksesta ja opiskelusta
- Postauksia tulee kun minulla on opiskeluiltani aikaa kirjoittaa, muistakaa olla kärsivällisiä.

Opiskelu

Lukio-opinnot on sujunu ihan hyvin näin niinkus omasta mielestä. Pientä keskiarvon laskua on tapahtunut, mutta eiköhän siitäkin nousta kun lukurytmi löytyy ja motivaatio on kohdallaan. Syy numeroiden tippumiseen, johtuu mm. motivaation puutteesta lukea joka ikinen kurssi lähes itsenäisesti, vaikka käynkin joka tunnilla mitä lukkarissa lukiojaksolla on. Minulle ei vaan käy, että kun olen (varsinkin mulle hankalamman aineen) tunnilla opettaja käy kaiken todella nopeasti läpi ja hyppää suoraan soveltaviin tehtäviin. Kun minä jolla kestää muutenkin vähän pidempään älytä esim. fysiikan ja kemian jutut, yrittää pysyä tuollaisen gepardiopettajan perässä, ei tule tunneilla aikaseksi mitään, muuta kuin tuskanhikipisaroita otsaan ja käryävä pää. Mua turhauttaa todella paljon kun pitää mennä älytöntä vauhtia tunneilla ja itsenäisesti pitäis joka kappale käydä läpi vähintään 5000000000 kertaa kämpillä kun yhtä aikaa pitäis lukea oikeita, virallisesti itsenäisiä kursseja ja pärjätä niissä. Tämän takia jouduin viime lukiojaksossa tuskastumis/stressi kierteeseen, joka johti sitten kokeiden jännittämiseen, joka taas johti siihen, että vaikka ennen koetilannetta muistin asiat ja ymmärsin ne, niin kaikki hävis mun päästä kun sain paperin eteeni. Lyhyesti sanottuna tuon takia, mun numerot oli viime jaksossa astetta huonompia ja ihan näin ohimennen paras numero oli 7, enkä päässyt kahdesta kurssista läpi. Ekan hylätyn aineen kokeessa istuin ja yritin kuitenkin parhaani noin 45 minuuttia, kunnes pääni buuttasi ja meinas ruveta itkettämään kun kaikki stressi vaan purkaantuu kokeessa kauheana black outtina, sama tapahtui toisessa hylätyn aineen kokeessa, mutta tällä kertaa romahdus tapahtui jo 20 minuutin kohdalla, tämän kyseisen gepardiopettajan kokeessa.

Tämän takia mun piti uusia tietty molemmat hylätyt, sekä tehdä yhtä aikaa pari itsenäistä. Toisen hylätyn uusin jo heti viikonpäästä hevosopiston uusintapäivillä ja toivottavasti pääsin läpi ja toisen teen parin viikonpäästä yhtä aikaa HI2 itsenäisen kokeen kanssa. Lisää paineita tuo myös se että jos en pääse hylätyistä läpi ennen kesäkuuta, molemmat kurssit nollaantuvat ja joudun käymään koko kurssit uudestaan tunneilla. Tietenkin jottei kesällä tule tylsää niin tottakai Ellun pitää lukea myös BI1 ja MAA6 -kurssit loman aikana ja tenttiä ne elokuussa, hehhe sanon minä, sinne meni sekin 5 viikon loma.

OIKEASTI, KUKAAN TÄYSJÄRKINEN EI TULE SELVIÄMÄÄN 3.TUTKINNOSTA ILMAN EDES PIENTÄ PÄÄNSISÄISTÄ RÄJÄHDYSTÄ/JONKIN ASTEEN HENKISTÄ ROMAHDUSTA... (tietty voi olla että olet hikari joka oppii kaikki aineet pelkästään tunneilla ja ilman lukemista pääsee 10 arvosanoilla läpi joka kokeesta, mutta näitä en kauhean montaa ole nähnyt)

Onneksi mulla on kuitenkin stressin purkamiseen mona keinoja ja tärkein niistä on hevosopiston jaksot, jolloin saa keskittyä ihan johonkin muuhun kuin lukioon, vapaa-ajalla (jos sitä on) käyn joka päivä hiplailemassa varsoja, nimikkoani ja "vuokristani" Valoa. Jotta olen pysynyt järjissäni, on mulle ollut tosi tärkee myös eräs ihminen, joka on tavalla tai toisella (omalaatuisesti) tukenu mua, kun oon meinannu pimahtaa. Saan aina olla kiitollinen hänestä, ihmisestä jolle voin purkaa tunteeni ja jonka kanssa kannustamme ja tsemppaamme toisiamme eteenpäin oli haaste mikä tahansa.

Hevosopistojakosilla on menny paremmin kuin lukiolla, johtuu kyllä varmaan siitä että nautin heppojen kanssa työskentelystä ja motivaatio on jo tuplasti suurempi kuin lukiota kohtaan. Opistolla saan kursseista yleensä 2 tai 3 (1 huonoin, 3 paras). Suuntautumisetkin on siis tulossa ja olen jo melko varma että aijon suuntautua hhp:lle eli hevosharraste palveluiden tuottamiseen (siitä saa harrasteohjaajan nimikkeen).

Eiköhän tää purkautuminen jo ala riittää tältä erää, toivottavasti jaksoitte lukea loppuun.
Tänk juu!