54. Ratsastus viime viikolla

Moi!
Taisin unohtaa kirjoitella viime ratsastuksesta, joten tässäpä nyt pläjäys siitä.

Menin siis perjantain ratsastustunnille. Ratsastin Dilanilla. Nyt en enää muista tarkemmin mitä tehtiin mut jotain ympyröitä, pysähdyksiä ja sen sellasta varovasti, kun kenttä oli aikas jäässä monesta kohti. Onneks hepalla oli hokit! Tunnin lopuksi siis tein sen ratsastushaasteen josta teinkin postauksenkin (linkki postaukseen).

Sen jälkeen kun Dilan oli laitettu pois pohdittiin Essin kanssa mitäs nyt, soitanko kyydin vai jäänkö tallille touhuilemaan siksi aikaa kun Essi käy syömässä. No tietty kun mulla ei kiire kotiin olla halusin jäädä tallille. Sain sit tehtäväks juoksuttaa Moonika. Ekat ajatukset oli, että JES pitkästä aikaa pääsee juoksuttamaan! Laittelin siinä rauhassa Moonikan ja käppäilin sen kaa sit kentälle. Jo kävellessä huomasin kuinka energinen ja reipas se oli, vaikka viime liikutuksesta ei tainnu olla kauaa. No heti kun sain sen liinan päähän alkoi hirmuinen ravaaminen, eikä mistään alku käynneistä ollu puhettakaan. No ei se mitään kyllä se heppa ravissakin vertyy. Annoin Moonikan juosta niin kauan kuin se halus ja aloin sitten vähän hiljentämään ja vaihdoin suuntaa. Sama toiseenkin suuntaan. Jonka jälkeen vaihdoin taas suuntaa ja paikkaa kentässä. Sen jälkeen aloin myös laukkuuttamaan vauvvelia. Aluksi laukan nostaminen oli tosi työlästä, maiskutusta ja raipalla huitomista, niin paljon että käsi väsy välillä. Onneksi se sitten juuri nousi kun kädestä meinas loppua virta. Sen perään paaaaaljon kehuja ja yhen ympyrän jälkeen siirto takas raviin. Loppua kohti laukka nousi onneksi vähän helpommin (kädet kiittää). Välillä vaihtelin suuntaa, niin että molempia puolia tuli harjoiteltua tasapainoisesti. Juoksutin siis sitä noin tunniin ja loppu tulos oli puuskuttava heppa, jolla kumminkin oli vielä paljon virtaa jäljellä (älkääkä kuvitelko edes että en ois pitäny taukoo välillä juoksuttaessa, tietty välillä yritin saada sitä pysymään edes yhen kierroksen käynnissä, se vaan oli aika vaikeeta joten hidas ravi oli helpompaa). Palasin talliin, jossa Essi oli saanut tallityöt valmiiks ja oli laittamassa Hilmaa kuntoon. Laitoin sitten Moonikalle jo päässä olleisiin suitsiin ohjat takas paikalleen ja jäin oottelemaan Essiä. Kun oltiin molemmat valmiita lähettiin kentälle. Mä menin siis ilman satulaa ja Essi ihan normaalisti. Moonikalla ei oltu menty aikasemmin ilman satulaa, mutta ei se mua haitannu. Ensi vaikutelma vauvvan selästä oli ihana, pehmeä ja mukava istua, melkein kuin sohva, AH! Mä haluun kyl mennä sillä uudestaankin ilman satulaa.

Käynnit ja ravit meni hyvin ja laukkakin toiseen suuntaan nousi jo toisella kerralla, mutta EI sitten kun kokeilin toiseen suuntaan niin ei sitten millään noussu. Loppujen lopuksi jouduttiin pyytämään  tallista jonkun tuomaan raippaa mulle. Raipankaan kanssa ei aluksi meinannu onnistua, mutta parin kolmen yrityksen jälkeen se vihdoin nousi! Kokonaisuudessaan olin tyytyväinen Moonikaan. Kun oltiin Essin kaa laitettu hepat pois, lähettiin kotiin.

Että semmonen talli reissu se! :D

Seuraavaan postaukseen, MORO!