61. Maastakäsittelyä ja maastoilua

Moikkelis!
Mua ärsytti perjantaina kauheesti, kun en päässykkää ratsastamaan. Kyselin sitten lauantai illalla vanhemmilta, että josko voisin mennä sunnuntaina tallille pyörällä. Pienen keskustelun jälkeen ne sit suostu ja laitoin heti seuraamana aamun (eli sunnuntaina) viestiä Essille. Alkuperäisenä ideana oli, että menen tallille ja takaisin pyörällä ratsastamaan itsenäisen tunnin joka multa oli jääny joku kerta käyttämättä, sekä tehdä jotain maastakäsintyöskentelyharjoituksia (kauhee sana hirviö!). Lopulta kuitenkin iskä halus viiä mut pyörän kaa autolla tallille ja tallilla mentiinkin Essin kaa eka maastoon ja sen jälkeen tein vasta maastakäsittely juttuja.
Maastossa oli kivaa, mä menin Vanillella ja Essi Walmalla. Hepoilla oli aika paljon virtaa, varsinkin Walmalla, joten se teki ekoissa laukka/ravi pätkissä pomppuja ja loikkia ihan ihme suuntiin, välillä se hyppi paikallaan ihan ku pupun, kengurun ja gasellin risteytys. Vanillekin teki ihme pukki loikkia ekassa kiihdytys pätkässä. Muuten maasto menikin tosi hyvin ja kesti noin 1 ja ½ tuntia.

Maastoilun jälkeen laitettiin hepat pois

Sehän näyttää ihan ratsulle (ex ravuriksi)

Ravistus! XD

ja päädyttiin tulokseen että otan Dilanin tarhasta ja rupeen tekemään sen kanssa niitä maastakäsintyöskentely juttuja. Dilan vaikutti aluks kentällä laiskalle, mutta yllättäen virkisty kun aloin komentamaan sitä maiskuttamalla liikkeelle.

LINKKI IRTOJUOKSUTUSVIDEOON!

Annoin ponin juosta aikansa niin että en enää komentanut sitä vähään aikaan likkeelle, kun se pysähtyi kehuin ja menin sen luokse. Aloitin ihan vain taluttamaan sitä päitsistä ja päästin välillä irti ja ainakun meni hyvin pysähdyin ja annoin palan leipää. Sitten vain pidensin kävelymatkaa ja aina välillä pysähdyin kehumaan ja palkitsemaan leipäsellä ponia. Luulen että sen kanssa oli tehty sitä mahdollisesti ennenkin, koska se meni niin hyvin.

Komee poni! <3

Kuitenkin välillä Dilanin keskittyminen loppui ja se ei enää surannut mua, jolloin ajoin sen luotani ja pyysin sitä ravaamaan tai laukkaamaan hetken. Sitten aloitin taas alusta, annoin sen pysähtyä itse juoksemisesta menin luokse tai vähän matkan päähän odottamaan että se tulee luo jonka jälkeen taas jatkoin kävelyä. Dilan keskittyi yllättävän hyvin ja suostui jopa ravaamaankin mun vierellä pari pätkää.
Välillä, kun päästin Dilanin juoksentelemaan/kävelemään vapaasti ilman vaatimuksia se innoistui liikaa ja teki isompiakin pukkisarjoja.

On se komee ja hieno poni! Tykkään! <3 hassu kun poseeras mulle aina tossa nurkassa. :D

raviponi?

Mä nyt vaan möllötän täällä

Kaikki jalat ilmassa! :D

Tän kuvan oton jälkeen tuli hirvee pukkisarja ja törmäys aitalankaan! :D

Olihan meillä matkassa myös vähän huonoa onnea, nimittäin juuri kun olin ajatellut että nyt lopetetaan ja otan ponin kiinni se innostui uudestaan vapaudesta ja teki lyhyelle sivulle laukkaspurtin jonka seurauksena sen kenkä lensi kaaressa kentän aidan toiselle puolelle, mukanaan pala kaviota. Eli kavio oli lohkennut. Kun sitten löysin kengän ja sain ponin kiinni huomasin että myös toinen kenkä puuttuu (jonka Essi löysi tullessaan katsomaan Dilania, huudettuani että "siltä lähti kenkä irti"). Siinä vaiheessa tuli syyllisyyden tunto ja pienoinen häpeä. Ymmärrän kuitenkin että olisihan ne kengät voineet lähteä Dilanilta vaikka tarhassa riehuessa tai ihan missä vaan muualla, ne nyt vaan irtosivat kovemmassa vauhdissa suht kovalla kentällä. Harmi vaan ettei ponskilla voi ratsastaa ennenkuin se on taas uudelleen kengitetty.
Noh, kun olin hoitanut ponin pois, päätettiin ottaa vielä Moonika ja Miskeri liikutettavaksi. Essi ajoi Miskerillä ja mä tulin nätisti (ja välillä vähemmän nätisti) Moonikan kanssa perässä ratsastaen. Kierrettiin eka pari kiekkaa tallin pihalla, jonka jälkeen otettiin heijastinliivit ja lähettiin hiekkatielle ravaamaan. Moonikalle oli kyllä ihan kauheeta mennä parisataa metriä pusikossa ilman että näki Miskeriä, kun me mentiin metsän kautta(, koska vauvva pelkää autoja) ja Essi Miskerillä tietäpitkin. Muuten ravailumaasto meni hyvin. Oli mukavoo. Takasin päin tullessa tulikin (luojan kiitos) henkilöauto takaa päin ja yllättäen, jota Moonika säikähti. Onneksi auto tuli hitaasti ja ymmärsi että heppa pelkää ja jäi kohteliaasti odottamaan, että mä sain potkittua Moonikan metsäpolulle jota kautta tulin jo toiseen suuntaan mennessä. Selvittiin tallille kumminkin hengissä.
Jalat kyllä kiittivät kotona.
Laiteltiin hepat pois ja tyrkättiin ne takas pihalle. Mä menin vaihtamaan vaatteet tallin pannuhuoneeseen, jonka jälkeen lähdin pyöräilemään kotiappäin. Laitoin sitten matkalla Sport Trakerin päälle ja kotona katselin sitten sen antamia tietoja. Tuli ajettua raskaammalla peruskaupunkipyörällä 50km/h kuudenkympin alueella! Ois se kyl huvittavaa jos ajais pyörällä ylinopeutta.

Mutta toivottavasti piditte välillä näikin pitkästä postauksesta, moroooooo!